21. toukokuuta 2017

Kärjenkallion lintulava (25/100), Satakunnan lintuseikkailu 3/3

Viimeinen ja lyhyin osa Satakunnan lintuseikkailusta.

Olimme yrittäneet viimeisen pari tuntia lintujen tarkkailun ohella kehitellä jotain jatkosuunnitelmaa mihin taiston jälkeen suuntaisimme. Ei oikein mihinkään kovin pitkälle tehnyt mieli lähteä vaikka Poriakin olisi ollut tarjolla. Vaikka koko taiston aikana ei ollut juurikaan väsymys painanut, iski se heti autoon päästyä.


Ajelimme vielä Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston ehkä vilkkaimalle paikalle Kärjenkalliolle. Innokkaimmat jaksoivat astella ihan suurelle lintutornille asti, mutta itse pitäydyin vain Kärjenkallion lintulavassa, jonne muuten olisi kuitenkin kannattanut kantaa kaukoputkikin mukaan. Seurakseni jäi Varpuslintu. Aurinko paistoi jopa kuumasti eikä puhureista ollut juuri tietoakaan.


Palailimme jo ennen muiden tuloa hieman varjoon lavalta ja polkua takaisin. Kuuntelimme vihervarpusia puissa ja yritimme kuulostella joitain muitakin lintuja. Jalat olivat ihan puhki alkupäivän seisoskelusta, joten paikallaan seisominen tuotti hieman hankaluuksia.

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Hieman harmitti, kun loput toverit palasivat tornilta ja kertoivat nähneensä härkälinnun, minulta kun se vielä puuttuu tämän vuoden lajilistalta. Puuttuu kyllä vielä kuvakin Kärjenkallion majesteettisesta lintutornistakin. Tähän päättyikin retkeilyt tältä erää.

Kovin pehmoisennäköistä

Tällä kirittiin jo lukuun 25 eli neljäsosa 100 hetkeä luonnossa haastetta takana. Ehkä tämä ei ollutkaan niin hankala kuin ehdin jo kuvittelemaan, vaikka ajallisesti mennäänkin jo lähes puolessa välissä. Kertomuksia on tähän hetkeen vielä kourallinen odottamassa ja tukuittain jo suunniteltuna.

16. toukokuuta 2017

Tornien taisto (24/100), Satakunnan lintuseikkailu 2/3

Tämä on Satakunnan lintuseikkailun toinen osa. Aamu valkenee Puurijärvellä seesteisenä.


Toinen telttakunta. Saattoi siellä vielä joku olla sisälläkin sekä cameoroolissa Varpuslintu


Kuten normaalia yö meni vähän koiranunta nukkuessa, liian vähän harjoitusta selkeästi ja huono tyyny. Ensin oli vain liian kuuma, sitten alkoi tuulla ja olin ihan varma, että nyt ne hiiret tulee ja syö eväät, kun rapisi. Lopulta heräsin varmaan neljän aikaan siihen, kun linnut lauloivat niin kovaa, ettei vaan enää saanut unta. Pötköttelin silti niin kauan kunnes jollain soi yläkerrassa herätyskello. Olin kuitenkin jossain vaiheessa nukkunut oikeastikin, koska olin kuulemma puhunut unissani, mitä lie höpissyt.

Olin onneksi tajunnut ottaa telttaan mukaani sopivasti vaatteita kylmää aamua ajatellen, joten sain teltan lämmössä puettua tarpeeksi kerroksia. Pienen aamureippailun jälkeen kello olikin vähän yli viisi ja lintukisan olisi kuulunut olla jo vauhdissa. En ollut melkein ehtinyt saada kaukoputkeakaan viriteltyä, kun piti alkaa jo huutelemaan lintuja. Kisa alkoi vauhdikkaasti.

Auringonnousun kultaista valoa.

Lyhyen ihmisen ongelmia. Ylimmäinen poikkipuu juuri väärällä korkeudella.

Kyllä kelpasi.

Ensimmäisen tunnin sähellyksen ja sekasorron vallitessa lajeja oli kuitenkin kertynyt listaan ihan hyvä 32 lajia. Aamun pilvetön taivas ja pieni tuulenvire yltyi jossain vaiheessa vähän suurempiinkin puhureihin, joten vaatetusta sai pitää kyllä koko kahdeksan tuntia aika monikerroksisena. Paksu pipokaan ei todellakaan ollut liioittelua. Aurinko kyllä jaksoi paistella suuren osan päivästä mukavasti, joten sadetta ei onneksi saatu tällä kertaa.

Matala majani, oli normaaliakin matalampi. Ajoi asiansa.
Tornimme oli ilmoittautunut opastavaksi, joten vieraita osasimme odottaa, mutta ensimmäiset tupsahtivatkin jo yhdeksän aikaan kymmenen sijasta. Itse olin juuri pakkaamassa telttaa ja yöpymisvarusteita pois ja rullailin selkä portaisiin päin makuualustaani kasaan, joten vähän säikähdin. Päivän aikana tornilla kävikin 27 vierailijaa sekä yksi haastattelija, joten pääsimme johonkin Huittisten paikallislehteen.

Itsehän en tajunnut kovin montaa kuvaa ottaa joten tämä (c) Varpuslintu. Jänniä pilviä taivaalla.
Taiston aikana piti välillä käydä jaloittelemassakin ja yhdellä jaloittelureissulla tulikin kuultua sitten se kevään ensimmäinen käki. Torniin asti se vain ei valitettavasti kuulunut. Tornimme kunnostautui sosiaalisen median osalla ainakin oikein hyvin. Twiittejä tuli läheteltyä kahdeltakin eri tililtä.

Hyvin alkanut lintupäivä ei ihan sujunut, niin kuin olisimme toivoneet vaan jäimme varovaisesta tavoitteestamme muutamalla lajilla. Tuloksemme oli kuitenkin 56 lajia, mikä on ihan hyvin ottaen huomioon joukkoeemme aloittelijakokoonpanon. Lisäksi mikä tärkeintä ei ollut yhtään niin paha kuin olin ajatellut herätä ennen viittä tuijottelemaan lintuja ja vielä seisoskella kahdeksan tuntia tornissa. Ensi vuonna osallistun ehdottomasti uudelleen jollakin kokoonpanolla.

Viimeinen osa Satakunnan lintuseikkailusta kertookin sitten vielä lyhyehköstä jatkoretkestä tornien taiston jälkeen. Tämä oli osa 24 100-hetkeä luonnossa sarjaan. Laitetaanpa pitkästä aikaa osuus myös 52 retkeä vuodessa haasteeseen tämä nyt oli selvästi kohta 37. Retki auringonnousun aikaan, koska se voi olla haastava.

14. toukokuuta 2017

Pari muuttujaa ja jännittävä yöpaikka (23/100), Satakunnan lintuseikkailu (1/3)

Vieläkin olen noin viikon jäljessä näiden juttujeni kanssa. Noh, sen pidemmittä puheitta matka jatkuu ajallisesti polkujuoksu perjantaina. Tämä on ensimmäinen osa meidän tämän vuoden Satakunnan lintuseikkailusta.

Kuten saatoin mainita edellisessä polkujuoksupostauksessa oli pieni hoppu polkujuoksusta seuraavaan paikkaan. Onneksi kyyti oli ajallaan ja olin jo neljän aikaan kotona, jossa suoriuduin oikeastaan aika ennätysajassa suihkusta, viimeisistä pakkailuista sekä eväiden teosta ja kokoamisesta. Hieman yli viisi nimittäin oli jo auto käynnissä ja suuntasin kohti Pitäjänmäkeä. Ystävä M olikin jo hetken ehtinyt odottaa, joten kamat vaan autoon ja seuraavaan paikkaan.

Onneksi perjantaina ei ollut enää viiden aikoihin ruuhkaa Lohjallepäin. Lohjalla pakkasimme vielä ystävä R:n tavarat autoon ja totesimme, että perhefarmarini on aivan liian pienenpuoleinen viiden ihmisen retkeilykamoille, harmillinen takaisku. Pikainen soittoneuvottelukierros Turkuun ja totesimme, että olemme sittenkin kahdella autolla liikenteessä.

Matka sujui mukavasti maisemia sekä eläimiä ja lintuja autosta havainnoiden. Nähtiin tietysti töyhtöhyyppiä, kuovi, kurkia, laulujoutsenia sekä ainakin metsäkauriita ehkä myös valkohäntäpeuroja. Ainut mutka matkaan meinasi tulla paikalle suunnistuksen kanssa. Olin tietysti unohtanut ladata navigaattorina yleensä toimivan työpuhelimeni, joten kohdetta lähestyessä alkoi hieman jännittää kestäisikö akku tuttuun risteykseen asti. Yleensä kohtuu järkeviä reittejä arpova puhelimeni yllätti ja taisi hieman kierrättää Huittisten keskustan (?) kautta. Ei siinä nähtiin siili kipittelemässä olikin ensimmäinen pitkästä aikaa.

Kun lähestyttiin aiottua yöpymispaikkaa tulikin sitten huonoja uutisia. Siellä olikin jo muuta porukkaa tulistelemassa. Hyvin harmillista, ajettiin kuitenkin paikanpäälle tekemään uusi suunnitelma. Meinattiin ensin, että oltaisi laitettu teltat vaan parkkipaikan kulmalle, koska aamulla kuitenkin oltaisiin lähdössä niin aikaisin, ettei kukaan ehtisi moista nähdä.



Pieni jaloittelukierros tornille, auringonlaskun seuraaminen sekä havainnoitavissa olevien lintujen määritys ja muutamat tuumailut siellä vaihtoivat vielä suunnitelma b:n suunnitelma c:ksi. Nukutaan lintutornissa! Niinpä eikun autot tavaroineen lähemmäs ja tavarat ylös torniin. Itse jäin suosiolla ensimmäiseen kerrokseen muiden suunnatessa ylös. Sain kyllä hyvän aikaa ährätä tunnelitelttaani pystyyn ilman kiiloja. Onneksi nurkista löytyivät sitten kuitenkin narut, joilla sai hieman avitettua pystyssä pysymistä.


Kävin vielä auttamassa yläkerrassa toveri M:n teltan pystyttämisessä. Meinasi mennä minullakin sormi suuhun ennen kuin hoksattiin mistä kiikastaa ja pian teltta olikin pystyssä. Iltatoimet suoritettiin sitten jo syvenevässä hämärässä kukin omaan tahtiinsa. Telttaani kömmin joskus yhdentoista jälkeen, kuunnellen edelleen yläkerrassa pulisevia tovereita ja lehtokurpan ajoittaista ohilentoa.

Aamutunnelmista ja yöstä seuraavassa osassa. Lasken tämän iltatunnelmoinnin ja häsellyksen nyt osaksi 23/100, 100-yötä haastetta.