14. toukokuuta 2017

Pari muuttujaa ja jännittävä yöpaikka (23/100), Satakunnan lintuseikkailu (1/3)

Vieläkin olen noin viikon jäljessä näiden juttujeni kanssa. Noh, sen pidemmittä puheitta matka jatkuu ajallisesti polkujuoksu perjantaina. Tämä on ensimmäinen osa meidän tämän vuoden Satakunnan lintuseikkailusta.

Kuten saatoin mainita edellisessä polkujuoksupostauksessa oli pieni hoppu polkujuoksusta seuraavaan paikkaan. Onneksi kyyti oli ajallaan ja olin jo neljän aikaan kotona, jossa suoriuduin oikeastaan aika ennätysajassa suihkusta, viimeisistä pakkailuista sekä eväiden teosta ja kokoamisesta. Hieman yli viisi nimittäin oli jo auto käynnissä ja suuntasin kohti Pitäjänmäkeä. Ystävä M olikin jo hetken ehtinyt odottaa, joten kamat vaan autoon ja seuraavaan paikkaan.

Onneksi perjantaina ei ollut enää viiden aikoihin ruuhkaa Lohjallepäin. Lohjalla pakkasimme vielä ystävä R:n tavarat autoon ja totesimme, että perhefarmarini on aivan liian pienenpuoleinen viiden ihmisen retkeilykamoille, harmillinen takaisku. Pikainen soittoneuvottelukierros Turkuun ja totesimme, että olemme sittenkin kahdella autolla liikenteessä.

Matka sujui mukavasti maisemia sekä eläimiä ja lintuja autosta havainnoiden. Nähtiin tietysti töyhtöhyyppiä, kuovi, kurkia, laulujoutsenia sekä ainakin metsäkauriita ehkä myös valkohäntäpeuroja. Ainut mutka matkaan meinasi tulla paikalle suunnistuksen kanssa. Olin tietysti unohtanut ladata navigaattorina yleensä toimivan työpuhelimeni, joten kohdetta lähestyessä alkoi hieman jännittää kestäisikö akku tuttuun risteykseen asti. Yleensä kohtuu järkeviä reittejä arpova puhelimeni yllätti ja taisi hieman kierrättää Huittisten keskustan (?) kautta. Ei siinä nähtiin siili kipittelemässä olikin ensimmäinen pitkästä aikaa.

Kun lähestyttiin aiottua yöpymispaikkaa tulikin sitten huonoja uutisia. Siellä olikin jo muuta porukkaa tulistelemassa. Hyvin harmillista, ajettiin kuitenkin paikanpäälle tekemään uusi suunnitelma. Meinattiin ensin, että oltaisi laitettu teltat vaan parkkipaikan kulmalle, koska aamulla kuitenkin oltaisiin lähdössä niin aikaisin, ettei kukaan ehtisi moista nähdä.



Pieni jaloittelukierros tornille, auringonlaskun seuraaminen sekä havainnoitavissa olevien lintujen määritys ja muutamat tuumailut siellä vaihtoivat vielä suunnitelma b:n suunnitelma c:ksi. Nukutaan lintutornissa! Niinpä eikun autot tavaroineen lähemmäs ja tavarat ylös torniin. Itse jäin suosiolla ensimmäiseen kerrokseen muiden suunnatessa ylös. Sain kyllä hyvän aikaa ährätä tunnelitelttaani pystyyn ilman kiiloja. Onneksi nurkista löytyivät sitten kuitenkin narut, joilla sai hieman avitettua pystyssä pysymistä.


Kävin vielä auttamassa yläkerrassa toveri M:n teltan pystyttämisessä. Meinasi mennä minullakin sormi suuhun ennen kuin hoksattiin mistä kiikastaa ja pian teltta olikin pystyssä. Iltatoimet suoritettiin sitten jo syvenevässä hämärässä kukin omaan tahtiinsa. Telttaani kömmin joskus yhdentoista jälkeen, kuunnellen edelleen yläkerrassa pulisevia tovereita ja lehtokurpan ajoittaista ohilentoa.

Aamutunnelmista ja yöstä seuraavassa osassa. Lasken tämän iltatunnelmoinnin ja häsellyksen nyt osaksi 23/100, 100-yötä haastetta.

3 kommenttia:

  1. Upeat kuvat! Oli kyllä tosiaan pari muuttujaa... :D En oikeasti ymmärrä, miten Porin läheisyydessä aina, kun yritetään leiriytyä johonkin, paikalla on epämääräistä rälläporukkaa. #vainsatakuntajuttuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kääk, muistin jo vastanneeni tähän. :o Kiitos, jännä miten samasta paikasta voi saada niin erivärisiä kuvia.
      Nojoo, meidän täytyy varmaan ensi vuonna tehdä taas uusi retki ja kokeilla, josko vihdoin olosuhteet olisi suotuisat. :D

      Poista
    2. Haha! Joo, sun kuvissa auringonlaskut värit kyllä toistuvat todenmukaisemmin - mä säädin taas asetukset niin, että kaikesta tuli ihan hunajanväristä ja vaaleanpunainen hukkui kokonaan. :D Ja kyllä. Jos taas tulee jotain törppöjä vastaan, niin ainakin saadaan lisää näyttöä Pori-teorialle. :D

      Poista

Kommenttisi on aina tervetullut!