16. toukokuuta 2017

Tornien taisto (24/100), Satakunnan lintuseikkailu 2/3

Tämä on Satakunnan lintuseikkailun toinen osa. Aamu valkenee Puurijärvellä seesteisenä.


Toinen telttakunta. Saattoi siellä vielä joku olla sisälläkin sekä cameoroolissa Varpuslintu


Kuten normaalia yö meni vähän koiranunta nukkuessa, liian vähän harjoitusta selkeästi ja huono tyyny. Ensin oli vain liian kuuma, sitten alkoi tuulla ja olin ihan varma, että nyt ne hiiret tulee ja syö eväät, kun rapisi. Lopulta heräsin varmaan neljän aikaan siihen, kun linnut lauloivat niin kovaa, ettei vaan enää saanut unta. Pötköttelin silti niin kauan kunnes jollain soi yläkerrassa herätyskello. Olin kuitenkin jossain vaiheessa nukkunut oikeastikin, koska olin kuulemma puhunut unissani, mitä lie höpissyt.

Olin onneksi tajunnut ottaa telttaan mukaani sopivasti vaatteita kylmää aamua ajatellen, joten sain teltan lämmössä puettua tarpeeksi kerroksia. Pienen aamureippailun jälkeen kello olikin vähän yli viisi ja lintukisan olisi kuulunut olla jo vauhdissa. En ollut melkein ehtinyt saada kaukoputkeakaan viriteltyä, kun piti alkaa jo huutelemaan lintuja. Kisa alkoi vauhdikkaasti.

Auringonnousun kultaista valoa.

Lyhyen ihmisen ongelmia. Ylimmäinen poikkipuu juuri väärällä korkeudella.

Kyllä kelpasi.

Ensimmäisen tunnin sähellyksen ja sekasorron vallitessa lajeja oli kuitenkin kertynyt listaan ihan hyvä 32 lajia. Aamun pilvetön taivas ja pieni tuulenvire yltyi jossain vaiheessa vähän suurempiinkin puhureihin, joten vaatetusta sai pitää kyllä koko kahdeksan tuntia aika monikerroksisena. Paksu pipokaan ei todellakaan ollut liioittelua. Aurinko kyllä jaksoi paistella suuren osan päivästä mukavasti, joten sadetta ei onneksi saatu tällä kertaa.

Matala majani, oli normaaliakin matalampi. Ajoi asiansa.
Tornimme oli ilmoittautunut opastavaksi, joten vieraita osasimme odottaa, mutta ensimmäiset tupsahtivatkin jo yhdeksän aikaan kymmenen sijasta. Itse olin juuri pakkaamassa telttaa ja yöpymisvarusteita pois ja rullailin selkä portaisiin päin makuualustaani kasaan, joten vähän säikähdin. Päivän aikana tornilla kävikin 27 vierailijaa sekä yksi haastattelija, joten pääsimme johonkin Huittisten paikallislehteen.

Itsehän en tajunnut kovin montaa kuvaa ottaa joten tämä (c) Varpuslintu. Jänniä pilviä taivaalla.
Taiston aikana piti välillä käydä jaloittelemassakin ja yhdellä jaloittelureissulla tulikin kuultua sitten se kevään ensimmäinen käki. Torniin asti se vain ei valitettavasti kuulunut. Tornimme kunnostautui sosiaalisen median osalla ainakin oikein hyvin. Twiittejä tuli läheteltyä kahdeltakin eri tililtä.

Hyvin alkanut lintupäivä ei ihan sujunut, niin kuin olisimme toivoneet vaan jäimme varovaisesta tavoitteestamme muutamalla lajilla. Tuloksemme oli kuitenkin 56 lajia, mikä on ihan hyvin ottaen huomioon joukkoeemme aloittelijakokoonpanon. Lisäksi mikä tärkeintä ei ollut yhtään niin paha kuin olin ajatellut herätä ennen viittä tuijottelemaan lintuja ja vielä seisoskella kahdeksan tuntia tornissa. Ensi vuonna osallistun ehdottomasti uudelleen jollakin kokoonpanolla.

Viimeinen osa Satakunnan lintuseikkailusta kertookin sitten vielä lyhyehköstä jatkoretkestä tornien taiston jälkeen. Tämä oli osa 24 100-hetkeä luonnossa sarjaan. Laitetaanpa pitkästä aikaa osuus myös 52 retkeä vuodessa haasteeseen tämä nyt oli selvästi kohta 37. Retki auringonnousun aikaan, koska se voi olla haastava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut!